perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ihan vaan makkaralla

Innostuin tässä eräänä sateisena päivänä tekemään spontaaneja keramiikkajuttuja makkaratekniikalla.  Minulla oli nurkissani lojunut yksinäinen kahdeksan kilon saviköntti kaunista ruskeaa keramiikkasavea jonka päätin käyttää kokonaan pois. Ajatus oli että teen sellaisella asenteella, että tuli mitä tuli, niin tykkään niistä silti ja se se vasta kuulkaas hauskaa oli. Ei paineita tekemiseen.

Kun on niin kovin pitkään tehnyt vain muille ja eri tekniikalla, oli tämä itseasiassa kovin vapauttava kokemus tehdä vain itselle ja vähän jännääkin kun ei voinut aloittaessaan olla ihan varma mitä siitä sitten tulikaan. Aloitin tietysti oikein isolla ja siinä tehdessäni mietin että jokin vaasi tai ruukku voisi siitä tulla.

Ja sitten kun se oli siinä pisteessä että se olisi voinut olla valmis, muutinkin mieleni ja tein siitä vähän erilaisen.

Ja lopputulos on ihan hillittömän hauska, tuollainen iso ja oikein pullea kannu. En tiedä vielä tuliko tästä käyttökelpoinen kaatokannuna koska on niin suuri ja painava, mutta ainakin se on erikoinen ja varmasti näyttävä koristeena tai kukkamaljakkona. Ei lainkaan huono se.

Sillä samalla vimmalla muotoilin myös tällaisen kaksikorvaisen kupon koska keksin että tarvitsen tällaisen paistolastoilleni hellan vierelle. Onnistui aika hyvin myös vaikka itse sanonkin.

Ja kun kerran niin hyvin vauhtiin pääsin niin rullasin sitten loputkin savet makkaroiksi ja tein pari kukkaruukkua mukaan, rennolla otteella nekin. Ajattelin että koska tämä savi palaa kauniin vaaleanruskeaksi en lasittaisi näistä ulkopintoja ollenkaan, sisäpuolet vain. Näin ne jäisivät rouheamman näköisiksi ja ehkä, jos onni suo patinoituisivat sitten vuosien saatossa vähän itsekseen.
Mutta nyt ne saavat ensin kuivua muutaman viikon ennen kun polttoon pääsevät.

Jos sinulle heräsi inspis päästä iskemään kätesi saveen ja antaa luovuutesi viedä tai opetella tekemään itse astioita tai jotain muuta niin Ikituuli keramiikkastudio Tuusulan Jokelassa on avoinna ihan koko kesän. Soittoa vaan sinne Hennalle niin pääsee tekemään. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä lämpimästi suosittelen, siellä on upeat, isot ja valoisat tilat ja maailman mukavin opettaja. 

On a rainy day I decided to use a bag of brown clay I had lying around. I didn't plan much just wanted to see what my inner creativity could produce. I had such fun making these and I really like what I produced. Now they just have to dry for a couple of weeks until I get to take them to the kiln.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti