sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Uusia kalusteita pihalle

Tässä savitöiden kuivuessa oli aikaa surffailla nettikirppiksillä ja kas, meillä on uudet puutarhakalusteet. Oli kyllä ihan muut suunnitelmat tuohon kohtaan pihaa, mutta kun nämä näin se vaan jotenkin naksahti kohdilleen se ajatus.

Olen tällaisia katsellut aina välillä sisustuskirjojen ja -lehtien sivuilla ja uneksinut että jos joskus vastaan tulevat. No aiemmin eivät olleet tulleet ja olin jo melkein haudannut koko unelman kunnes nyt tärppäsi. 

Nyt kun vielä osaisin päättää että millä värillä nuo oikein maalaisin, sillä väriä niihin pitää tulla. Aivan liian tylsää olisi jos ne tuollaisiksi jättäisin. Joku ihana harmaa ehkäpä tai vihreä tai vihreän harmaa. Oli se väri sitten mikä hyvänsä niin ai että kun näistä tulee varmasti sievät (jolleivät ole sitä jo).

Now that my pottery is drying I had the time to surf around internet fleamarkets and oh boy, we have a new garden set on our yard. I initially had a completely differend plan for that spot, but when I found these something just clicked. Now I just need to decide whether to paint them grey or dark green, or grey-green. Never the less I know they'll look awesome when done.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kippoja ja kuppoja

Minullahan ei ole koskaan mitään sitä vastaan että kokeilen jotain uutta. Vuosikausia astioiden itse tekemisestä haaveilleena päätin vihdoin tarttua härkää sarvista ja kokeilla miten tuo savi taipuisikaan minun hyppysissäni.

Viime aikoina olen alkanut uneksia sellaisista oikein primitiivisistä saviastioista, ei sellaisista punasavisista mitä nyt paljon blogeissa vilkkuu vaan vaaleiksi lasitetuista. Mielessä on pyörinyt ihan tietynlaiset ja malliset. Ja niitä tässä nyt koitan itsekseni askarrella.

Hankin pussin keramiikkasavea, työkalut, muotit ja ohjeet hyvältä ystävältä joka alaa enämpi on kokenut ja ryhdyin muovaamaan.

 Dreijaa en omista enkä muitakaan hienouksia joten päätin kokeilla ihan muottiin painamalla astioita tehdä. Kaulimella vaan savi tasaiseksi levyksi ja sitten hellästi painellaan sopivaan muottiin, vaikka olemassa olevaan lautaseen. Ensin tuli paljon sutta ja sekundaa ja kynnetkin piti leikata lyhyiksi kun koko ajan olivat tiellä, mutta sitten alkoi sujua ja voi huisia kun näyttää että noista voisi tulla ihan oikeasti tosi kivoja.

Tehtailin tosi monta, kun en voi olla varma että mikä on hyvä. Piti kokeilla vähän eri paksuisia ja katsoa sitten mikä on paras kun uunista tulevat. Jäin oikein koukkuun tähän touhuun. Olisi ihana kun tulisi sellainen oikein korkea pino ihania lautasia ja sitä vartenhan pitää tehdä monta, mutta sitä pitää nyt ensin vähän odotella. Ensin se poltto näille jahka kuivavat. Ja sitten vielä lasitus, että ei ihan lähiaikoina näistä valmista vielä tule, mutta hyvän eteen ei kannata nyt hötkyillä.

I've been wanting to do some ceramics for years now and since I started craving for handmade dinnerware I decided to try it out now. I haven't done much ceramics before, but luckily I have a friend that has, she gave me instructions before I started and look how pretty things I've already made. Can't wait to get these burned and glazed white. I have a gut feeling these are going to be just what I wanted if everything goes ok and these don't blow up in the oven.

torstai 26. toukokuuta 2016

Asuntovaunu alastonna

Ja nyt on taas asuntovaunu otettu esille tallin kupeesta ja kevätsiivottu kesän reissuja odottamaan.
Tämä on aina niin riemullinen aika vuodesta kun saa tuon tuohon omaan parkkiinsa. Pidän siitä että se on aina vähän esillä, ikäänkuin tuollainen kesäinen pieni vierasmaja pihallamme.

En olekaan tainnut koskaan esitellä vaunua näin paljaana. Sen kankaat ja tyynyt talvehtivat vinteissämme ja vaunu itse on riisuttu kaikesta ylimääräisestä mikä voi kosteutta imeä. Itse vaunu talvehtii pihalla ja ripustan sisälle yleensä vielä veneisiin tarkoitetun kosteudenkerääjän etteivät kovalevyseinät kärsi jos ilmat ovat sellaiset kun esim. viime syksynä. Hyvin on pärjännyt tuollaisenaan pressun alla talvet tämä.

Nyt vaan kun saan tyynyt tomutettua ja verhot pestyä voin julistaa retkeilykauden alkaneeksi.

Jos jotakuta kiinnostaa miten tällainen retrokoppi on oikein enrattu niin tein tuonne StyleRoomiin kivan kansion josta voi käydä vilkaisemassa mukavasti tiivistetyn version vaunun tarinasta. 

The time to clean the caravan after the winter is always a joy to me. Here's some pics of it without the pillows and curtains that I store inside for the winter.
I like to keep the caravan in the yard, ready to go or as a spare room one might catch a nap every once in a while.
And by the way I made a cool album in to StyleRoom where you can see the making of this caravan, go check it out.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Toiset viihtyy toiset ei

Puutarhanhoito. Se on vuodesta riippuen tässä pihassa hyvinkin erilaista. Joinain vuosina haasteellista ja joinain helppoa. Kalliopohjaisella soramaalla varustetulla tontilla tuuhean puutarhan kasvattaminen on välistä kovin työlästä, mutta useimmiten ihan palkitsevaa.

Kymmenen vuotta sitten taloa ostaessamme tässä ei ollut enää puutarhaa. Soraa, rikkaruohoja ja pari koivua löytyi ja siitä lähdettiin liikkeelle. Muutamia isoja virheitä tehtiin heti alkuun, kun ei paremmasta tiedetty, ja istuteltiin aivan liian vähäiseen multaan  nuo tuijat ja suurin osa kaikista puista ja kukista. Kukkapenkkejä on sittemmin uusittu ja kaiveltu syvemmiksi ja vuorattu suodatinkankaalla, laatoitusta lisäilty ja kovasti kasteltu ja jotenkuten tuo on toiminut kaikki nämä vuodet vaikka osa kasvaa edelleen pitkälti hiekassa.

Muutaman kuivan kesän jälkeen meinasi kyllä usko loppua. Vaikka kasteltiin ja kasteltiin kärsi puutarha suuria menetyksiä ja tuntui että kaikki vaan kituvat, mutta ei sentään. Sitkeimmät siellä ovat edelleen ja suurin osa ihan hyvää tietäen.

Viime kesä taas oli ihan superhelppo, kaikki kukoisti kun satoi koko ajan. Ihmiset kärsivät mutta puutarha viihtyi. Osa kasveista jopa ihan villiintyi leviämäänkin, kunnes talvi sitten taas tasoitti tilanteen.

Kukkapenkeissä on taas ammottavia aukkoja siellä täällä. Mennyttä ovat kaikki talviot, punahatut, suurin osa liljoista ja malvoistakin. Lampaankorva vielä sinnittelee, mutta kärsämöt ovat tyystin kadonneet samoin kun männä keväänä istuttamani tulppaanit. 

Mutta sitähän se on tämä puutarhanhoito, onnistumisia ja epäonnea. Luonto tekee niinkun parhaakseen näkee ja siinä sivussa on koitettava luovia. En jaksa enää pettyä säätilojen aiheuttamiin tuhoihin vaan ajattelen sen niin että pääsenpäs taas laittamaan jotain uutta, koska aika täynnäänhän tuo piha jo on. Ja uutta on yleensä jotain erilaista, koska jos yksi ei viihdy on kokeiltava jotain muuta.

Ja ensimmäiset erät uutta on jo hankittukin. Tykkään tosi paljon ostella taimia kirpputoreilta. Ne ovat siellä yleensä valmiiksi niin paljon isommilla juurakoilla kun taimikaupoissa, halvemmista hinnoista puhumattakaan. 25 eurolla sai reilusti taponlehteä, kuunliljan, konnantatarta, maksaruohoja, särkyneen sydämen, mintun sekä pikkiriikkisen humalan. Osa uusia lajeja puutarhaani ja osa vanhoja hyviksi todettuja. Kyllä näillä jo paikkaa aika kivasti, mutta voi olla että ahneuksissani käyn ostelemassa vielä vähän lisää, kun nyt kerran vauhtiin taas pääsin. 

Last winter was very hard on my garden, there's holes in the flower benches that need to be filled. Taking care of a garden that's mostly gravel on a rock bed can sometimes be a hard job. Hot dry summers are a nightmare as well as wet fall with dramatic freezing before the snow. But somehow it still lives and thrives and where needed lost plants are replaced with new ones luckily found from a fleamarket cheaply.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Emalikulhot poseeraa

Vaikka kovasti olen koittanut olla näitä keräilemättä niin silti on kaappiini hiipinyt jo aikamoinen kokoelma vanhoja Finelin emalikulhoja. Ja täytyy myöntää että ihaniahan nämä ovat ja usein käytössäkin. Mutta sen verran olen itseäni hillinnyt että liikoja en suostu maksamaan ja ostan vain jos löytyy joku värimaailmaani sopiva tai muutoin silmiini kiva. 

Kallein kippo on ehdottomasti ollut tuo tattikulho neljälläkymmenellä eurollaan ja halvin tuo mukava petroolinsininen yhdeksälläkymmenellä centillä. Muut ovat olleet noin kolmesta eurosta kahteen kymppiin. Ei ole siis talous kaatunut näihin.

Mutta uusin kippo oli pakko ostaa kun en ollut moista ennen nähnyt missään. Viiniä, rypäleitä, juustoja, patonkia, makkaraa, suolaa ja vähän vihanneksia kuvioina oli mielestäni niin hilpeä; kuin kehotus illanviettoon. Ja vaikka kulho oli suustaan hieman ruosteinen pulitin tästä mieluusti sen parikymppisen, kun muutoin oli ihan käyttiskamaa ja käyttöönhän tämä ehdottomasti tuleekin, heti seuraavissa illanistujaisissa.

Ja tässä vielä koko joukkio poseeraa, kuin mitkäkin ihme pallopäät. En voi vastustaa laittaa niitä kuvattaviksi juuri näin, pääsee jokainen oikeuksiinsa oikeinpäin ja väärinpäin.

I've tried not to collect these vintage Finel enamel bowls but if I find one that's cheap or rare I cannot help myself.  Here's my whole collection with my latest find, a bowl decorated with quite festive motives; sausages, wine, cheese, bread, salt, fruit etc. I've never seen one before and just had to buy it even though it has some rust on it's edges. The inside is clean and the bowl is in my opinion in very usable condition.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kalkkimaalikokeiluja puutarhassa

Kaupallinen yhteistyö: Nordkalk

Sain testattavakseni ämpärillisen Nordkalkin Aito-kalkkimaalia ajatuksella että keksisin missä kaikkialla sitä voi pihassa ja puutarhassa käyttää. Tutustuttuani maaliin ja sen ominaisuuksiin alkoi mielikuvitukseni laukata. Ihan puhdas luonnontuote josta ei ole mitään vaaraa millekään pihamaalla. Ajattelin heti että pitää kokeilla sitä ainakin kukkaruukkuihin ja puumateriaaliin ja tietysti kiviin ja siitä ne ajatukset sitten lähtivätkin oikein villeiksi, sain nimittäin tämmöisenkin idean;
Ystävälläni lojusi pihan perällään vanhoja puutarhalaattoja ja hän ei yhtään vastustellut kun kysyin voisinko kokeilla maalata niihin kalkkimaalilla hänelle mandalan, siis tuollaisen itämaistyyppisen kukkakuvion. Eli ei muuta kun laatat ylös putsaukseen ja kokeilemaan. Tulostin netistä mallin paperille ja ruudutin sen valmiiksi jotta piirtäminen olisi helpompaa.

Ensin sekoitettiin maali huolellisesti. Kalkkimaalia pitää sekoittaa aina ennen maalausta ja sitä kannattaa ehdottomasti sekoitella vähän väliä myös maalatessaan. Maali on hyvin juoksevaa ja sekoittuu helposti.  

Sitten piirtelin varovasti liidulla kuvion laattoihin. Olin kastellut laatat huolellisesti edellisenä iltana, mutta aurinko kuivasi niiden pinnat nopsaan. En edes koittanut olla kovin tarkka piirtelyssäni ja saatoin oikaista muutamassa kohtaa, mutta lopputuloksesta tuli ensi yrittämällä hyvä ja symmetrinen.

Ja koska kalkkimaali on hyvin juoksevaa päätin suhtautua siihen niin kuin vesiväriin ja maalasin kuvion kivilaattoihin ihan akvarellisiveltimellä. Kalkkimaali on siitä erikoista että se muuttuu valkoiseksi vasta kuivuttuaan, eli maalatessaan ei kannata säikähtää sitä että juuri mitään ei ensin näy.

Mutta sitten kun näkyy niin voi pojat että näkyy. Sudin tämän kuvion kiviin vain kertaalleen ja näin hyvä valkoinen tuli. Nämä laatat ovat puutarhassa paikalla jossa tuskin koskaan kukaan käy, niin että mitään kulutusta, sadetta lukuun ottamatta niille ei tule. On hauska nähdä kauanko tuo maalaus tuossa pysyy ja luulen että kun se siitä vähän kulahtaa siitä tulee vieläkin kivampi. Ja jos se on oikein kiva sen voi aina sukkelasti sutaista siihen uudelleen, niin kauan kun vanha vähänkään vielä alta malliksi näkyy.

Sitten siirryin kokeilemaan kukkaruukkuja ja puuta (tai vaneria tässä tapauksessa). Varastoistani löytyi pari saviruukkua sekä yksi rottinkinen joka jo käsitelty jollain. Kastelin saviruukut ja työkalupakin huolella ja aloin sutia maalia. Kovasti sai varoa ettei laittanut kerralla liikaa sillä näihin saisi kaikkiin laittaa monta kerrosta jotta lopputulos olisi mahdollisimman valkoinen. Isoja pintoja maalatessaan maalia laitetaan ristikkäisin vedoin, mutta näin pienissä huiskin vähän miten sattui. Kunnon ohjeet kalkkimaalaukseen löytyy Nordkalkin sivuilta tästä linkistä.

Siinä työn tuoksinnassa kompuroin maalipönttöön ja hulautin aimo annoksen myös pihalle, mutta eipä hätää. Kalkkimaali on puhdas luonnontuote ja sen voi hyvin kaapaista tuosta vaikka kukkapenkkiin ravinteeksi. Huoletta voi myös olla jos syötäviä haluaa kalkkimaalatuissa astioissa kasvattaa. 

Annoin aina maalin kuivua täysin ennen seuraavan kerroksen maalaamista ja kun tarpeeksi monta kerrosta oli maalattu ja vähän kukkia istutettu oli lopputulema näin nätti. Työkalulaatikko ja iso saviruukku ottivat kolme kerrosta maalia, pieni saviruukku ja rottinkiruukku vain yhdet siveltimenvedot. 

Ja kaikki yhdessä muodostavat puutarhaan niin kivan nurkkauksen ettei tosikaan. Tuota kelpaa nyt katsella, mutta koska maalia vielä oli ja inspiraatiota riitti niin piti kokeilla sitä vielä yhteen asiaan.

Ihan tavallisiin kiviin maali otti tosi hyvin. Vesipesu vaan pinnoille ennen maalausta ja yhdella sutaisulla sai vanha omenapuu ympärilleen kauniin valkoisen kivihelminauhan. Aikanaan ne siitä muuttuvat takaisin tavallisiksi kiviksi kun maali niistä pois liukenee. Ja minusta se on ihan älyttömän hauska juttu tässä maalissa, että se ei ole ihan ikuista. Mikään ei siis ole lopullista kun sen kalkkimaalilla maalaa ja se on kuulkaas tällaiselle mieltään muuttelevalle tuuliviirille ja ympäristölle oikein hyvä juttu se.

A collaboration with Nordkalk Aito-kalkkimaali. Got a mission to try out chalk paint outdoors and here's the results. 

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Kasvihuoneen kevätsiivo

Kasvihuonekin on vihdoin pyyhitty puhtaaksi talvipölyistään ja siellä säilössä olleet tavarat levitelty pitkin pihaa kesäpaikoilleen. 

Nostin varastosta parin vuoden tauon jälkeen myös isoisäni vanhan ruohonleikkurin nojailemaan seinän vierelle. Tykkään tästä kovasti vaikka käyttökunnossa se ei ole vuosikymmeniin ollutkaan. En ihan aina pidä tätä säiden armoilla esilläkään, ettei ruostu enää pahemmin, mutta nyt on sen verta kuivaa että eiköhän se tuossa tovin pärjäile. 

Sisällä kasvihuoneessa ei ole isompia muutoksia edellisestä kesästä tapahtunut. Uuden rottinkiuolin kipaisin kuitenkin ostamassa kun halusin sinne vähän kevyempää ilmettä ison rottinkikeinun  tilalle. Tässä on kivasti samaa henkeä kun toisessakin tuolissa ja näin pienellä pihalla on kiva kun näitä voi välillä siirrellä helposti sinne missä tarvitsee.

Kasvihuoneeseen päätyi myös sen aiemmassa postauksessa mainitsemani purkutalon pihasta löytämäni vanha ompelukone. Koitin olla aluksi edes huomaamatta sitä kun se makasi siellä hyljättynä, mutten sitten voinut luonnolleni mitään ja pelastin senkin roskakuormasta. Mitään virkaahan tuolla ei enää ole muuta kun olla nätti, ja sitähän se tuossa hyllyllä kyllä ihan onkin.

Nyt kun on kasvihuone siistitty voisi se kesäkin sieltä jo tulla. Pääsisi vähän jo tomaatintaimia laittelemaan. Siihen asti tuolla on kyllä kiva käydä välillä nauttimassa auringon lämmöstä lasien läpi jos pihalla on liian viileää ja ehkä vähän iltaisikin fiilistelemässä hehkulamppujen loisteessa.


Did the mandatory spring cleaning in the greenroom finally. Decided not to put the swing there this summer, went out and bought a small rattan chair instead. Also found a place to put the vintage sewing machine I salvaged from the same place I got the cool cabinet. I quite like the shelf with all that stuff on it.  Now if only the summer would come soon, so I could get my tomatoes to grow there. Meanwhile it's really nice to go there just to enjoy the warm sun inside the glass walls.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kyläkaupan kaunistukset

Kyllä se nyt alkaa porstua näyttää kyläkaupalta kun ostin sinne tällaisen kunnon entivanhaisen vaa'an. Ajatus tällaisesta alkoi hiipiä mieleeni parisen viikkoa sitten ja kun tässä päivänä eräänä sopiva ja sopuhintainen iski silmiini nettikirpparilla pistin toimeksi. Kyllähän jokaisessa vanhassa kaupassa pitää vaaka olla.

Halusin ehdottomasti tällaisen valkoisen ja tärkeä pointti oli myös että nuo "tarjottimet" ovat tuossa näyttötaulun sivuilla. Näin sen sieluni silmin juuri tuossa paikassa ja ajatuksena on että sitä voisi tarpeen tullen käyttää myös ihan oikeaan punnitsemiseenkin. (Ei sillä että tuohon mitään oikeaa kauppaa olisi tulossa.)

Vaakaa varten kätköistäni löytyi jo useampikin pienempi puntti ja pari viisikiloistakin, mutta tämä kaksikymmenkiloinen oli kyllä niin herkullinen löytö hollolalaiselta kirpputorilta, että se oli ihan pakko ostaa joukon jatkeeksi. Joku mahtaa ihmetellä että mitä tällaisilla oikeastaan edes tekee, kummempaa kun oven pönkkänä pitää, mutta meikäläinen tarvitsee tämän tästä askarteluissaan painoa ja tällaiset ovat esimerkiksi liimaushommissa ihan ehdottomia (sen lisäksi että ovat mieleeni myös ulkonäöltään).

I just had to have a real working vintage shop scale to my porch and when I found one that had everything I was looking for, I went ahead and bought it. Now the space looks even more like a vintage shop. I also bought this really huge 20kg iron weight. I had a lot of smaller ones but this big baby makes the collection ever so cool.