maanantai 29. helmikuuta 2016

Puulaatikkopaljous

Pelastin porstuasta tulevan kierrätyskeskuksen alta  pois kivan kasan vanhoja Alkon puulaatikoita ja toin ne olohuoneeseen lämpimään. Ladoin ne vain päällekkäin ja asetin päälle mustan levyn jonka löysin autotallista. Niistä tuli varsin nätti, mutta täysin hyödytön sivupöytä, noin niinkun säilytyksen kannalta.

Olin nimittäin jo aiemmin vaihtanut huoneessa aiemman tv-tason tähän vielä hienompaan Alkon puulaatikkoon, joka oli ennen luurankojulisteen alla. Tämä ruskea sopii mielestäni telkkarin alustaksi paremmin kun se aiemmin ollut, joka oli sävyltään paljon punaisempi. Se onneksi löysi heti uuden kodin ja on nyt siskolassa varakeittiönä.

Tykkään tuosta puulootapaljoudesta kyllä tosi paljon. Se tekee huoneesta paljon hauskemman kun ennen ja värit sopivat tilaan eri hyvin. Välistä on kyllä ihan mukavaa olla tällainen tavaran hamstraaja jolla kaikenmoisia romuja omissa nurkissaan joista voi aina keksiä jotain uutta.

Made a small change in the living room. Removed the previous table under the tv and put the vintage wood box previously under the skeleton poster to it's place. (The reddish table moved to my sisters new city home.) Then I salvaged a pile of vintage bottle crates from the cold porch and stacked them up to make a side table. I think i quite like the result.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kian huoneeseen

Ja sitten on vuorossa esitellä vähän Kian huoneeseen tulossa olevaa sisustusmaailmaa. Tästä on tulossa selkeästi väreiltään pehmeämpi ja raikkaampi kun Annan huoneesta. Väreiltään harmaa, valkoinen ja luonnollinen puu. Ei liikaa kontrastia. Teemana huoneessa tulee olemaan käytännöllisyys ja mukavuus jopa vähän ylellisyyskin jos oikein onnistumme.

Kirpputoreja kierrellessä mukaan on tarttunut selkeästi naisellisia koriste-esineitä ja neulomisesta pitävälle kauniita puikkoja.

Siitä neulomisesta pitämisestä puheen ollen, emme voineet vastustaa tätä tapettia. Huoneessa on nimittäin kiusallisesti yksi seinä tapetoitu suoraan pohjustamattoman levyn päälle ja ainoa millä sen voi uudistaa on tapetoida siihen päälle. Tällä hienolla harmaalla Denim & Co:n "Knitting" kuosilla uudistamme sen seinän melko tyylikkäästi. 

Muita paljaita seinäpintoja täytetään taulukollaaseilla joista tässä esillä osa. Värimaailma taas niin pehmeää ja raikasta (vaikuttaakohan se nyt tähän sisustusprojektiinkin tuo lähestyvä kevät?)

Sänky on tulossa tapetoidun seinän eteen ja liinavaatteiksi olemma miettineet yhdistelmää erilaisia harmaita. Yksi lakana löytyi omasta takaa ja se sattuu väreihin hyvin. Sen kaveriksi täytyy käydä shoppailemassa vielä pari muuta erilaista harmaata jotta tyylistä tulee täydellinen.

Mitä olette muuten mieltä siitä, että kumpaan suuntaan tuo tapetin neulekuosi täytyy asentaa kulkemaan? Noin niinko tuossa ylemmässä kuvassa vai niinko tässä alemmassa kuvassa? Itse olen ihan pihalla siitä kummin päin tuo on oikein päin, molemmat näyttävät yhtä kivoilta.

Kia's room in the upcoming two room project is going to have a more fresh color scheme than Anna's room. It's going to be more natural and relaxing. Here's some of the stuff we selected there. Kia really loves knitting so this Denim & Co's "Knitting" wallpaper will be a big hit in the room.

torstai 25. helmikuuta 2016

Kissalle tuoli, eikun Annalle siis

Ja tuunaukset Annan ja Kian huoneisiin tuleviin kalusteisiin jatkuvat. Nyt oli vuorossa Annan työtuoliksi ostettu vanha puutuoli. Ajatuksena oli verhoilla tämä uudestaan jollain nätimmällä, mutta sitten ilmeni, että perheessä on kissa joka on erityisen mieltynyt kynsimään kaikkia huonekaluja, erityisesti nättejä sellaisia. Kotvan tuumailtuamme sain ajatuksen, että mitäs jos sen verhoilisi jollain nätillä, mutta rumalla niin se ei ehkä haittaisi jos kissa siihen kävisi oman lisänsä pistämässä.

Ja se ajatus hyväksyttiin joten tuumasta toimeen. Purin vanhat verhoilut pois ja alta paljastui ihan kohtuulliset aluskankaat joten en purkanut tuolia sen pidemmälle. Selkänojassa oli vieläpä vanhat sahajauhot vielä tallessa. Istuinosaan oli vaihdettu vaahtomuovi, mutta koskapa molemmat toimivat vielä vallan mainiosti saivat ne olla juuri noin kun olivat.

Sitten piipahdin vintissäni hakemassa uuden verhoilumateriaalin - vanhan säkin. Näitä olin joskus hamstrannut tietämättä oikein mihin niitä käyttäisin ja nyt tähän kissa-kokeeseen ne tulivat hyvään tarpeeseen. Yksi säkki riittää tähän tuoliin mainiosti joten valitsin sellaisen jossa oli oikein paljon mustaa tekstiä.

Tuolin takaosasta uupui pieni verhoilupaneli joten tein uuden kovalevystä ja päälystin sen säkkikankaalla. Liimasin sen kunnolla kiinni kovalevyyn jottei se pussita tai muuten roiku ikävästi. 

Pistin levyn paikoilleen nauloilla jotka peitin naulaamalla päälle ihan vaan paksua mustaa narua. Emme viitsi tuolia nyt pilata liimoilla tai muilla liiallisilla virityksillä jos joskus sen haluaa oikein ammattimaisesti uusiksi laittaa. Hellästi mutta jämäkästi menevät nämä uudet verhoukset kiinni niin että sitten joskus irtoavatkin vielä helposti.

Ja sitten vaan verhoukset kiinni selkänojaan ja istuimeen. En päätellyt säkkikankaan reunoja mitenkään. Laitoin vain reilusti, noin neljä senttiä kangasta taitteeseen josta niittasin parin-kolmen sentin välein kiinni niin ei se sieltä pääse purkautumaan itsekseen.

Sitten viimeistelin kaikki reunat ihan vaan tavan kanttinauhalla jonka naulasin kiinni tuolista irrotetuilla koristenauloilla. Vähän rumasti ne menivät koskapa eivät olleet enää kovin suoria tai muutenkaan yhteistyökykyisiä , mutta se on pientä eikä haittaa lopputuloksessa. Tähän sopii ihan hyvin vähän huiskin haiskin laitetut kanttinauhat ja koristenaulat. Luulen ettei se kissakaan moisia katso. 

Ja lopputulos on kyllä aika veikeän näköinen. Valmiiksi vähän räjähtänyt mutta silti aika tyylikäs. Kunnon kierrätystuunaus vaikka kanttinauhat ja narun jouduinkin käydä kaupasta ostamassa. Kaikkineen yhteensä alle kolmenkympin tuoli kuitenkin. Ei huono projektissa jossa budjetti pitää pitää mahdollisimman pienenä.

More makeovers to the furniture to the two room project I have going on. We wanted to upholster this vintage chair with something nice, but then realized that the family has a cat that loves to scratch everything nice. So I had an idea of upholstering it to look like the cat has already been there. Old sack makes the chair look both shabby and chic. And even though I'm not a professional I think I made a decent job upholstering this furniture.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Annan huoneeseen

Muutamia hankintoja Annan huoneeseen on jo löytynyt. Kirpputoreja ja osto- ja myyntiliikkeitä on kierrelty suunnitelmaa silmälläpitäen ja hienoimmat aarteet ostettu talteen. Tässä niistä muutama mitkä tulivat tänne minun hoteisiini pieneen tuunaukseen.

Ensinnä hieno vanha pöytävalaisin joka ostohetkellä oli räikeän kirkkaan punainen. Joku aiempi omistaja oli päättänyt sen sellaiseksi maalata mutta me päätimme toisin. Lamppuun palautettiin alkuperäinen musta maali ja johan koheni ulkonäkö. Eri hyvä ostos kahdellakymmenelläkahdeksalla eurolla.

Tuoli tulee sopimaan niin hyvin huoneen teemaan jahka nuo lievästi iljettävän väriset verhoilut vaihdetaan hieman vähemmän iljettäviin. Puuosat taas ovat mitä hionoimmassa kunnossa ja väri niissä ihan nappi. Tämä lähti matkaamme viidellätoista eurolla niin siihen jäi vähän varaa sitä uusiksi verhoillakin. 

Parilla kympillä ostettu vanha venäläinen kartta oli löytö mitä etsittiinkin ja tulee olemaan huoneessa tosi oleellinen osa sisustusta. Viidentoista euron yöpöytä taasen on noin ehkä vähän olmi ja saattaa vielä vaihtaa väriään johonkin tummempaan, mutta ans kattoo nyt ensin mitä muuta huoneeseen vielä löytyy. Tämä tapa sisustaa kun on vähän arpapeliä sen suhteen miten asiat toisiinsa sopivat, kun ei ihan aina voi täysin ennustaa mitä vastaan kulloinkin tulee.

Aika hyvin lähti käyntiin tämä projekti löytöjen osalta vai mitä olette mieltä?

Some second hand finds for Anna's room makeover. The lamp was bright read (previous owner painted) but we made it black again. The chair is so pretty but needs a little new upholstering. The night stand might be good as is but might also look better with a darker tone, still in thinking. And the map was a find we were looking for. Not a bad start to this project, or what do you think?

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kaksi huonetta kaksi tyyliä

Jotkut lukijoistani varmaan muistavatkin kun vuonna 2010 sisustin uusiksi pienellä budjetilla ystäväperheen tyttären Annan huoneen. Nyt kun aikaa on kulunut ja tytöstä on kasvanut nuori aikuinen tuli aika pistää tuo huone kokonaan uusiksi ja minä saan taas toimia sisustussuunnittelijana. Oikein mieluisaa minulle, saan hengata ystävieni kanssa ja sisustaa, ja joku muu maksaa viulut - ihan parasta.

Parasta on myös se että koskapa maineeni on kiirinyt niin samalla kertaa minulla onkin kaksi huonetta sisustettavana. Nimittäin on toinenkin nuori aikuinen tyttö jonka huone pistetään uusiksi, Annan serkku Kia.

Annoin ihan ensimmäiseksi tytöille kasan sisustuslehtiä joista käskin heidän valita itselleen mieluisia kuvia asioista, esineistä, huoneista tai mistä vaan mikä miellyttää ja liimata ne yhteen moodboardiin, jotta saisin käsityksen siitä mitä he huoneiltaan haluavat ja hehän tekivät työtä käskettyä. Yllä on Annan moodboard (kuva aukenee isommaksi kun sitä klikkaa). Ihana sekoitus industriaalia ja hullua tiedemiestä.

Kian moodboard on taas paljon seesteisempi ja siinä selkeästi näkyy tuollainen rento rantatalo -tunnelma jossa pääpaino on juuri rentoutumisella ja mukavalla oleilulla. Molemmilla päävärimaailmat ovat hyvin samankaltaiset, valkoista, harmaata ja puuta. Annalla enemmän kontrastia ja kuriositeettejä ja Kialla luonnonmukaista. Turha kai sanoakaan että inspiroiduin molemmista ihan valtavasti.

Molemmat huoneet ovat rintamamiestalon yläkerran huoneita ja molemmissa on osittain vino katto (merkattu kuviin katkoviivalla). Ennen kuvia en ole vielä ehtinyt käydä ottamassa mutta ne kyllä tulevat myös aikanaan.

Tarkoitus olisi tehdä nämä sisustukset jälleen kerran mahdollisimman pienellä budjetilla käyttäen hyväksi osto- ja myyntipalstoja sekä kirpputoreja ja oman käden työtä. Mutta tyylistä ei tingitä missään kohden, jos jokin asia maksaa enemmän niin sitten maksaa, pääasia on se että lopputuloksista tulee tytöille mieleiset. Eikä tällä kertaa aikataulukaan ole ihan yhtä tiukka. Viimeksi taisimme tehdä Annan huoneen muutoksen viikossa. Nyt mennään ajan kanssa eikä valmistumispäivää ole edes päätetty, mutta shoppailu on jo aloitettu. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

I decorated my friends daughter Anna's room back in 2010 and now it needs to be done over again since she's no longer a little girl. I also do over her cousins Kia's room. The girls made me moodboards of what they like and I got really inspired of them. I clearly see Anna's room is going to be a bit industrial mad scientist style and Kia's more relaxing beach house style. The budgets for these two rooms are again small, we are going to use a lot of fleamarket and second hand finds. Wallet friendly and ecological without compromising the style. 

torstai 18. helmikuuta 2016

Puolen sentin päässä

Meillä porstua on tässä talossa ehdottomasti se vaikein sisutettava tila. Sitä ei ole eristetty joten se on ilmastoltaan ulkoilmaa vastaava ja se rajoittaa aika paljon sitä mihin tilaa voi järkevästi käyttää. Pääasiassa se onkin toiminut kesäisin jonkinlaisena kasvihuoneena ja muina vuodenaikoina se on vain sisustettu näyttämään nätiltä. 

Nyt kun olen tässä viime aikoina pohtinut kuinka saisin järkevöitettyä nykyistä talousroskiemme kierrätyssysteemiä ajattelin valjastaa tämän tilan isommin siihen käyttöön. keittiössä tilat eri roskien kierrättämiseen ovat niin pienet ja autotalliin on varsinkin talvisin niin "pitkä matka" että välistä tuppaa olemaan keittiössä vähän ahdasta, mutta porstua olisi lähellä ja sopivasti funktioiltaan vapaa.

Suunnitelmissani uneksin sellaisesta vanhasta kauniista kippilaatikostosta johon saisin mukavasti lajiteltua lasit, muovit, kartongit ja metallit. Että voisi kerätä vähän enemmän ja yhteen paikkaan ennen kun tarvitsee lähteä tyhjentämään. Semmoista kelpaisi katsella jopa vaikka ihan porstuassa.

No, arvaatte varmaan että semmoinenhan se sitten lopulta löytyi.

Ostin tämän supersotkuisen kaunottaren jo kauan sitten, ennen joulua. Siinä on se kippilaatikosto juuri sellaisena kun sen unelmissani näinkin. Tuo yläosa oli vähän yllätys, se kun kuului mukaan kauppaan. Sille en ole ihan vielä paikkaa keksinyt, mutta niin hieno on sekin että jonnekin esillehän sekin on saatava. Ainoa pienen pieni mutta on vielä se että tuo alaosa on mitoiltaan tasan puoli senttiä kapeampi kuin porstua on leveä, että saanko sen sinne mahtumaan. Sitä täytyy tässä vielä hikoillen jännittää ennen kun ilmat lämpenevät sen verta että pystyn tätä sinne alkaa sovittelemaan. Nyt se tönöttää pölyissään tuolla autotallissa jossa välistä käyn sitä salaa ihailemassa.

Our porch is a place that's really hard to use properly cause it's not insulated. You can't really store anything there because of that. Last fall I started dreaming of using the space to make a proper recycling center since there's no room for it in our kitchen. I had in mind a certain type of old drawers that could hold, class, metal, cardboard and plastics and then I found it. The bottom half of this is perfect for that. The only thing is this is really and I mean really tight fit to our porch and I don't know if it'll fit. 

maanantai 15. helmikuuta 2016

Omia cocktaileja

Kun maalailen kalusteita ostan usein samanmerkkistä ja kiiltoasteeltaan (sekä ohenteeltaan) samaa maalia, jotta voin myöhemmin sekoitella purkinpohjallisista ihan omia sävyjä pieniin äkillisiin projekteihin. Nytkin kun viikonloppuehtoolla iski maalausinpiraatio, löytyi kaapin perukoilta heti kolme sopivaa purkinpohjallista joista sakeoittamalla sain kuin sainkin juuri sopivan määrän harmaata maalia yhden kovin keltaisen kaapin kesyttämiseen.

Nimittäin tämä lapsen huoneessa aiemmin ollutkeltainen kaappi muutti yläkerran aulaan liinavaatteiden säilyttimeksi. Värisävy ei vain yhtään tuntunut tilaan sopivalta joten hetken mielijohteesta huitaisin sen harmaaksi ja johan rauhoittui mieli ja silmä. On se kyllä joskus hyvä olla kaukaa viisas, tai tässä tapauksessa tuntea itsensä ja taipumuksensa saada se inspis lähes aina keskellä yötä.

When I paint furniture I try to stick to one paint brand and type, because there's always leftover paint from different projects and it's easy to mix new tones of those leftovers if they are the same paint. Like last weekend I suddenly had an idea to paint this previously golden yellow cabinet grey. It was such a thrill in the middle of the night to find the suitable colors from my paint cabinet to mix the grey from and get the job done immediately. 

perjantai 12. helmikuuta 2016

Napakymppi

Siellä se nyt on paikoillaan lapsen huoneessa ja sopii sinne kyllä juuri niin hyvin kun kuvittelinkin. Värikin näyttää ihan täydelliseltä noin. Vähän mietitytti että miten se istuu tuohon lappeen alle kun niin korkeaksi sen rakensin, mutta ihan hyvin jäi päälle tilaa vinosta katosta huolimatta. Mitoiltaan tämä kaappi on melko täsmälleen 173,5cm korkea, 43cm syvä ja 98cm leveä. Aika kompakti, mutta niin loistavasti toimiva. Lapsikin antoi äidille kymmenen pistettä ja papukaija-merkin.

And there it is in my son's room. Fits in nicely under the edge of the ceiling. The color looks splendid and the scale of the cabinet is just right. It's not too big and not too small. I'm also happy to say that my son gave me ten points for building this. This fits his needs and style so perfectly. 

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Se on vihreä

En tiedä oliko se kevään kaipuuta vai mitä mutta alusta asti kaappia rakennellessa tiesin että siitä tulee vihreä. Päässäni näin sen vihreänä ja sellaiseksihan se oli sitten maalattava. Tarkan sävyn valikoiminen oli tässä vallitsevassa harmaassa säässä vähän konstikasta, mutta lapsen kanssa yhdessä katsottiin värikartasta että tämä näyttää hyvältä ja sillä sitten sudittiin. Valoisampi vuodenaika näyttänee osuimmeko aivan nappiin, mutta nyt keinovalossa näyttää ainakin kovin kivalta (tosin kamera vähän vaihteli sävyä kuvissa).

Vanerista tehdyt ovet istuvat miten istuvat ja mielestäni se näyttää vaan tosi hyvälle kun eivät ihan istu. Niin kun sanoin niin antavat luonnetta. En muutenkaan ollut kovin tarkkana kittaamisen, hiomisen tai sahan jälkien peittelyissä. Pitäähän sitä nyt jokin käsityön leima olla, ihan tyhmää olisi jos liian pilkun tarkkaan olisin tehnyt (ei sillä että olisin edes osannut).

Ovet toimivat hyvin ja hyllyjen järjestys on tarkkaan mietitty. Kahvoiksi olin hankkinut jo aiemmin tuollaiset vanhat. Meinasin aluksi hieman kolhia tätäkin kaappia vähän kulahtaneemman näköiseksi, mutta päätinkin toisin. Se on nyt niin kivan näköinen noin. Malliltaan ja mitoiltaan passaa tänne vanhojen sekaan oikein hyvin. Oviin aion kyllä jossain vaiheessa maalailla numerot, ellen sitten satu löytämään jostain aitoja vanhoja numerokilpiä. saattaa tosin olla vähän kiven alla kun tahtoisin että ovat perättäiset numerot ja valkoiset. 

Nyt vaan loput maalit pintaan ja yläkertaan tämä kaappi. En malttaisi odottaa että miltä se siellä lapsen huoneessa sitten näyttää, kun nyt jo on noin onnistuneen näköinen täällä alakerrassa.

And it's green. I saw the cabinet green in my dreams before I even started planning it, so of course it had to be green then. The tone of green we chose together with my son. It's like green but not too green. I'm quite happy the way it turned out. Not too posh with all the "errors" showing. Looks like someone made it as a craft. Perfect. Can't wait to get this upstairs to my sons room, but it still needs a bit more paint so it'll take awhile.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Vääntelyä ja vääntyilyä

Halusin tähän kaappiin ehdottomasti ovet jotka jäävät päälipuolelle ja siihen tarvittiin tietysti sellaiset saranat jolla tuo onnistuu. Mutta mitä tehdä kun kaupoista ei löydy kapoisiin kaapinoviini täysin sopivia saranoita? No ne muotoillaan tietysti lähimpänä malliltaan olevista itse. Vasara käteen, sarana rustuukiin ja varovasti paukutellaan sellaiseksi kun haluaa. Ei ehkä ihan helpoimmasta päästä, mutta onnistuin ja nuo toimivat ihan moitteetta. 

Toinen homma joka ei mennyt ihan moitteetta oli itse ovet. Ohut vaneri ei juuri koskaan ole suoraa ja jotenkin jo etukäteen tiesin että vääntymään ne tulevat, mutta että ihan noin paljon oli oma mokani. Onneksi vain tämän ensimmäisen oven kohdalla näin pahasti. Koitin nimittäin olla vähän ovela ja laittaa yhteen suuntaan käppyrän vanerin päälle toiseen suuntaan käppyrän peitelistan. Muuten onnistuin ihan hyvin, mutta juuri tähän reunaan laitoin sen listan väärin päin, eli se käyristyi samaan suuntaan levyn kanssa. Tulokseksi sain oikein hienosti kaartuvan oven alareunan. 


No, toistaiseksi aion elää tuon kanssa. "Antaa kaapille luonnetta" niin kun ruukaan sanoa (aina kun mokaan). Loput ovet tuntuvat tulevan enemmän suoriksi eikä mateiraalit enää ihan riitä uuden tekemiseen (lue: en sitten millään jaksaisi just nyt).

Muutoin kaappi edistyy ihan mallikkaasti. Viimeinen ovi kohta kiinni, loput kittaukset ja sitten vaan maalia pintaan. Hyvä siitä tulee.

Slight problems trying to find suitable hinges for the cabinet. Couldn't find the exact model I needed so I customized ones I found using hammer. Worked out well. Tried also to work with not so straight plywood and that didn't work out so well. One of the doors is a bit bended from the bottom, but I'm not going to let that ruin my day now. I think I'll leave it that way and say: "it gives the cabinet some character". Otherwise it's progressing nicely. The last door needs to be put on it's place and I can start painting it.