Tule mukaan

tiistai 21. helmikuuta 2017

Piikkikavereiden talvisiirtola

Meillä on yläkerran aulassa talven pimeyttä paossa kokoelma huonekasveja jotka muutoin majailisivat alakerrassa. Aula on talvisin talomme valoisin tila jonne joskus jokunen auringonsädekin eksyy. Talvisiirtolassaan ovat kaikki mukavasti yhdellä hyllyllä rivissä saamassa hengissäpysymiseensä tarpeellista valohoitoa.
Täällä voin myös huoletta antaa kasveille erillisellä lampulla sitä inhaa violettia lisävaloa jota ne ehdottomasti kaipaavat. Tässä tilassa päiväsaikaan kuljetaan niin vähän ettei väri haittaa muita kun ehkä naapureita jotka sen llilerryksen ikkunasta näkevät.

Valo on ollut kyllä ihan älyttömän hyvä ratkaisu. Näkee kasvien kasvustakin että viihdytty on. Vasemmassa nurkassa oleva aloe varsinkin, on rykäissyt kasvattaen talven aikana peräti kuusi uutta lehteä.
Onneksi pian koittaa enemmän valon aika ja voin taas siirrellä näitä piikikkäitä ystäviäni alakertaan. On ollut jo ihan ikävä näitä siellä.

A part of our house plants spent the winter in the upstairs hall. The space there has more natural light in it and is a good place to use those purple plant lights that one just don't want to look at in other living spaces. The plants have enjoyed their stay here well, the aloe has grown the most, six new leafs already.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kaappituska

Silloin taannoin 2015 kun modasin sopivammaksi tämän keittiön yläkaapin jätin mieleeni muhimaan ajatuksen myös tuon alakaapiston uusimisesta ja aloinkin jo kyttäillä siihen sopivampaa yksilöä. Tässä melko pitkän ajan jo kyttäilleenä sitten totesin etten taida siihen kyllä ikinä valmiiksi täydellistä yksilöä löytää kun niin kuumaa kauraa ovat tällaiset kaapistot juuri nyt.

Ajattelinkin sitten että modaampa sellaisen sitten taas itse, sopivista osista, kunnes totesin, ettei niitä sopivia osiakaan tahdo näinä aikoina oikein mistään löytää, ainakaan jos osaset pitäisi olla niin sopivia kun minä haluan.

Oi hoh, sanon mä. Hirveä polte olisi päästä rakentelemaan, mutta tyhjästä on nyt paha nyhjästä. Tällaiselle ihmiselle joka näihin aikoihin vuodesta palaa halusta ottaa sirkkelin ja ruuvinvääntimen esille tämä on erittäin turhauttavaa. 

No, matoja on kuitenkin viritettyina koukkuihin ja kyselyjä päällä. Nyt vaan positiivista asennetta kehiin (ja sitä kärsivällisyyttä) niin kyllä ne sieltä vielä vastaan tulee. Ja laitanpa sen nyt näillä puheilla tännekin, että jos nurkissasi pyörii, tai tiedät jonkun jonka nurkissa pyörii kuvanmukaisia 50-luvun kaapinovia tai laatikoita leveydeltään noin 40-43cm, niin minulle saa ja pitää niitä tarjota.

I've been searching for over a year now for the suitable lower cabinet to replace the one I have in the kitchen right now that is not suitable, but no such luck. I recently changed my plan from trying to find the perfect one to building one my self from right parts, only to discover that the parts are as hard to find too.  Not fun for a person that's craving to get to work and has no material to work with.
But I have some leads and I've made querys to try to find what I need and hopefully the universe will hear me and send me the parts (soon).

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Patakaappia somaa

Valittelin tuossa taannoin ystävälleni kuinka olin etsiskellyt olohuoneeseen jotain kivaa vanhaa säilytyskalustetta, mutten ollut löytänyt sopivaa, kun hän ehdotti kauppoja omissa nurkissaan turhana pyörineestä vanhasta patakaapista. 

Siinä kun hinnasta neuvoteltiin pyysi hän minulta tarjousta ja heitin sitten vitsillä ihan naurettavan summan, niin naurettavan etten kehtaa sitä edes ääneen tässä sanoa ja kuinka ollakaan, hän sitten otti ja hyväksyi sen ihan suorilta käsin. Että on ne ystävät kuulkaa sitten niin ihania olemassa. Hänelle tämä oli ihan turha kapistus, rämppä ja vähän syöty, mutta minulle nyt ihana aarre, ja vähän kuin lahjaksi saatu.

Ja tämä tuli kuulkaas tarpeeseen. Tässä kaikenmoista kotona tehdessä alkaa työhuoneessani tila loppua säilytyksen osalta pahasti kesken ja sitä on pitänyt valjastaa käyttöön myös muista huoneista.
Tässä ennen olleet vanhat puulaatikot eivät kauneudestaan huolimatta toimineet lainkaan näppärästi säilytyskalusteena vaan tavarat laatikoissa keräsivät lähinnä pölyä. Tämä uusi kaluste taas on juuri sopiva tarpeisiini ja imaisee sisäänsä ihan mahdottoman määrän tarpeellista tavaraa ollen silti helposti ja nopeasti käytettävissä.

Ja mikä parasta, sopii tyyliin täällä ihan älyttömän hyvin, eikö vain?

The other day I was complaining to a friend of mine that I had bee looking for something nice to my livingroom for storage but hadn't found anything when she told me she might have that something for me. And she did. This cool vintage pot storing cabinet fits the style in this room perfectly and gives me plenty of room to store things that I need with ease. And didn't cost me much. The dear friend of mine really wanted just to get rid of this and sold it to me so cheap I'm too embarrassed to even tell you the amount.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Savimaalin sävyttämisestä ja muita huomioita

Kaupallinen yhteistyö Domus Classica
Lupasin aiemmin makuuhuoneen seinäprojektin alkumetreillä laittaa tarkemman postauksen savimaalin ja pigmenttien sekoittelusta ja tässä se nyt vihdoin tulee. 

En ole ikinä missään kovin tarkka ja matematiikka on minulle lähes myrkkyä niin nämäkään ohjeet eivät ole muuta kuin vinkkiä antavat ja tarkoitus on vain näyttää kuinka tuo maali pigmenttien avulla sävyttyy. Koko seinäprojektiinkin tein sävyt ihan vaan silmieni tarkkuudella ja hyvä tuli. Tosin tämä on tosi helppoa ja kiitollista maalia sävytellä.

Minulla oli siis nuo kolme pigmenttiä; musta, vihreä umbra ja okra. Niitä kun yksinään maalin kanssa sekoitteli sai tulokseksi kauniin siniharmaan, kaakaonruskean sekä lämpimän vaalean keltaisen.

Mutta se taika tässä sekoittelussani olikin että sekoitin niitä kaikkia keskenään eri määriä, sillä siniharmaa yksinään olisi ollut liian sinistä, ruskea liian ruskeaa ja keltainen liian keltaista. Siniharmaaseen umbraa ja okraa ja toisin päin ruskeaan ja keltaiseen ripaus mustaa niin tulokseksi tuli kaunis vanha lämmin harmaa ja taupe. Kaikkia testailin paperin päällä ensin ja sitten kun suunnilleen sain sopvat sävyt näkyviin tein nistä isommat annokset.

Tämä oli tosi tyydyttävää puuhaa siksi kun nuo värit toimivat juuri niin kuin värit toimivat. Sekoittuivat ihan sillä samalla logiikalla kun esim. vesivärit. Vihreä ja keltainen tekee sinisen ja niin edelleen. Ei mitään vaikeuksia löytää niitä sävyjä jotka halusinkin kun valitsin pigmentit sen mukaan. Tästä maalista saa siis tehtyä oikeilla pigmenteillä melkein ihan minkä väristä nyt vaan ikinä haluaa.

Ja ne pigmentit ja itse maali ovat tosi riittoisia, makuuhuoneemme maalaamiseen meni vain vajaa pari litraa maalia kun alla olevaa beigeä seinäpintaa ei tarvinnut saada kokonaan piiloon. Eikä pigmenttipulloista ei mennyt puoliakaan koko projektiin vaikka aika tummiakin sävyjä tein.

Maalaamisesta ja kuivumisesta sen verran, että maali on märkänä paljon tummempaa kuin kuivuttuaan. Yllä kuvassa raitoina (näkyy vähän huonosti ehkä) alempana märkä väri ja sen päällä aina sama väri kuivana. Ero on aika iso ja se on hyvä ottaa huomioon värejä sekoitellessaan. Kuivuttuaan se on täysin matta, mikä on mielstäni täydellisen oivallista ja luo pehmeän tunnelman.

Väri kuivuu seinään aika nopsaan, nahottuu jo kivasti ihan muutamassa minuutissa näin kuivan huoneilman aikaan. Maali myös tuoksuu mielestäni tosi kivalle ja se on ihan liuotinvapaata kamaa niin että ihan hyvin voi maalailla vaikka kuinka pienessä huoneessa ovet ja ikkunat säpessä eikä tarvitse tuuletella jälkeenkään päin.

Maalin tarttuvuudesta; Se ottaa kiinni melkein mihin seinäpintaan vaan. Tämä huone maalattu aiemmin ihan tavallisella seinämaalilla ja siihen tarttui kuin tauti. Mitään pohjatöitä en tehnyt alle. Rapsuttamalla ei lähde, mutta tarpeeksi kun vettä antaa ja hankaa niin sitten liukenee. Kokeilin oikein, kun pitihän tuokin nyt saada tietää. Kestää siis ihan hyvin jos kevyesti kostealla haluaa välillä päältä pyyhkäistä.

Ja toinen testi on tuo iskunkestävyys. Huomasin jo makuuhuoneen lattialautoja asennellessa, ne kun välillä seiniin kolahtelivat että maali pysyy hyvin kiinni klompsuista huolimatta ja siitähän piti tietysti myös jotain kuvadokumenttia saada. En kuitenkaan oikein raaskinut huoneessa kipsilevyyn vasaralla malliksi iskeä, joten puupalikka ajanee saman asian. Kunnolla kuivunut maali ei siinä sanonut yhtään mitään vaikka siihen useampaankin kertaan vasaralla mäjäytin (vasaran kärjestä jäi mustaa väriä tosin). Eli ei lohkeile irti helposti tämä maali vaan taipuu mukana.

Oikein on siis hyvä kokemus tämä maali ja suositteluni lähtevät ihan sadalla prosentilla ja sydämen pohjasta. Muoviton ja ekologinen maalivaihtoehto niille joilla seikkailumieltä lähteä itse sävytyksen jännittävään mutta niin riemukkaaseen maailmaan.

In collaboration with Domus Classica. Just praising the good qualities of the clay paint and showing how I used the pigments to create the tones I used to paint the bedroom walls.
Really simple to use and the colors behave exactly the way you want them to. The paint is plastic free ecological and has no solvents in it. Handles well hits and bumps and can be wiped gently with damp cloth, don't rub too hard though, it comes off easily if too much water is used. 
In my opinion a perfect product. I can truly say I love it.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Reuhake

Näin kevättalvisin alkaa kaikissa blogeissa vilkkua kovasti vihreää kasvien muodossa. Päätin sitten minäkin lähteä tuolle vihersisustamisen linjalle ja lisäsin olohuoneeseemme vähän vihreää. Huomaatteko edes kuinka vähän, niin hyvin se tuonne katosi että melkein naurattaa (ja itseasiassa vähän naurattaakin).

Mitään uutta vihreää en lähtenyt ostelemaan vaan siirsin keittiössä kituuttaneen korallikaktuksen tuohon olohuoneen ikkunanpieleen jossa tämä näyttäisi viihtyvän jopa ihan hitusen paremmin kun edellisessä sijoituspaikassaan, ainakin sen perusteella että pörhisti itsensä oitis eri asentoon.

Kovin feng shuihan tämä ei juuri tässä kohtaa ole, mutta sointuu aika kivasti sisutukseen ja antaa huoneeseen vähän (siis melkein naurettavan vähän) vihreää viihtyvyyttä. 

Paikka on myös siitä oivallinen että siinä kaktus saa olla ihan rauhassa eikä ole pelkoa siitä että joku sotkeentuu sen lehtiin niitä katkoen niin kuin edellisessä paikassa pesukoneen likellä usein kävi. Jospa se nyt reuhahtaisi siinä oikein rehottamaan ja kasvaisi juuri niin mukavaksi reuhakkeeksi kun tällainen nyt vain voi kasvaa.

Ja niille jotka ihmettelevät tuota ainaista peittömyttyä olohuoneemme sohvalla niin kerrottakoon tämän kuvan myötä miksi meillä semmoinen tuolla on.  Toinen karvaolento tuli syyttävänä katsomaan että miksi heidät heräteltiin kameran äänillä kesken makoisten päiväunosten ja toinen ei lämpimän peiton alta viitsinyt edes vaivautua. Näillä pakkasilla herrat pesivät tuolla kuin karhut konsanaan.

As it is spring (or spring-winter as we call it here in Finland) you start to see green and plants everywhere in the internet and ads. So I decided to put some green in my livingroom, to celebrate the up-coming spring (still a couple of months away). As you can see, you actually can't even see the green I added there unless you look very carefully. The cactus is so saturated green that it almost disappears in the saturated brown color scheme I have going on here.

And the odd bundle on the couch there contains two little dogs napping. Only one of them came to take a peek of me taking photos of the plant. The other one didn't want to come out of the warmth of this blanket cave and I don't blame him, it's quite cozy under there.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Savipaja viritetty taas

Sain viikonlopun aikana vihdoin pistettyä myös savipajani pystyyn taas. Himo kaulitsemiseen onkin ollut aika ajoin jo melkoisen kova ja uusia ideoitakin tullut, että mitä voisi kokeilla tehdä. Jonkinlainen kannu on siintänyt ajatuksissa jo pidemmän aikaa ja kun sopiva idea tuli mieleen oli sitä tietysti kokeiltava ensimmäisenä. Melko kiva tuli kyllä tuosta kuivumassa olevasta prototyypistä, vaikka itse kehunkin.

Männä vuonna tehdyt kipot ja kupot on melko pitkälti jo myyty uusiin koteihin ja varastot pitää päivittää kevättä varten. Tilauksiakin on jo sisällä, että eiköhän tässä taas muutama viikko hujahda mukavasti sormet savessa, mutta mikäs se on tehdessä kun saa täällä kotioloissa taiteilla. Tilaa vain voisi olla ihan himppasen enempi, ettei tarvitsisi tuossa keittiön pöydällä aina kuivailla.

Näitä on siis ihan myynnissä täällä minulla (jahka tästä satsi valmistuu ensin). Kysellä voi kuitenkin jo nyt. Käyn varmasti kevään mittaan jossain kivoissa tapahtumissa (en ole päättänyt vielä tarkemmin että missä) näitä taas myymässä että hypistelemäänkin pääsee ja ainahan voi myös piipahtaa täällä itse "tehtaalla" testailemassa tuotoksiani. Kuvia valmiista astioista hintoineen esim. tässä postauksessa jossa esittelen kaikenmoista mitä männä marraskuussa Parolan asemalla möin.

Päivittelen aina silloin tällöin tännekin että mitä on valmistunut ja missä määrin. Pitäkäähän siis silmät auki ja korvat höröllä ne keitä kiinnostaa.

Finally got to put my pottery factory back in action. Not so easy in these tight corners, but every now and then I just make space for it. I have been dreaming of making a jug to my collection and the first prototype looks like it's going to be it. So much fun to have my fingers in the clay again. Missed that feeling already.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Kierrätyskeskuksen kuulumisia

Tässä kun on pian vuoden verran kierrätelty kotitalousjätteitä ajattelin kertoa muutamia huomioita ja positiivisia fiiliksiäni siitä.

Porstuassa siis sijaitsee tämä kierrätyslaitos johon keräämme kolmihenkisen taloutemme metalli-, muovi-, kartonki-, sekä lasijätteen ennen sen viemistä keräyspisteeseen. Systeemi on toiminut tosi, tosi hyvin ja jätettä on helppo laittaa siihen talteen odottelemaan isomman pussin täyttymistä ja viedä sitten keräyspisteeseen isommassa erässä kerralla.

Kippilaatikosto vetää noin reilun kuukauden kierrätyskamat kerralla ja osa laatikoista ottaa pidemmänkin ajan täyttyäkseen. Kokonaisuus näyttää ja tuntuu siistiltä kun pakkaukset on pesty ja kuivattu huolellisesti ensin.

Niin kuin kuvista näkee muovijätettä tässä taloudessa kiertää ylivoimaisesti eniten. Oikein odotin sitä että kaupunkiimme saapui muovinkeräysastiat ja saatoin aloittaa muovin kierrättämisen. Yllättynyt olin kuitenkin siitä millaisia määriä sitä meidän taloudestamme syntyy. Kuvittelin ihan tosissani aika paljonkin vähäisemmäksi tuon. 

Elintarvikemuovi lähtee meillä kiertoon noin 95% tarkkuudella. Ihan kaikkia pakkauksia, kuten raakojen lihatuotteiden en vielä kierrättele hygieniasyistä. Meillä pakkaukset tiskataan käsin muun tiskin seassa ja samoilla vesillä (säästyy sitä energiaa joka erikseen pestessä menisi) ja raaka liha ei sovellu astioiden joukkoon likoamaan. En tunne huonoa omatuntoa siitä että ihan kaikki ei mene kierrätykseen, niin iso osa kuitenkin jo menee.

Toiseksi isoin kierrätyserä syntyy kartonkituotteista. Ne on onneksi helppo ottaa talteen ja vievät vähemmän tilaa litistettyinä kun nuo suurimmaksi osaksi muotoon prässätyt muovituotteet. Näitäkin syntyy aiempiin olettamuksiini nähden paljon enemmän. Sitä kun ei oikein miellä jätemääräänsä jos sitä kantaa sitä mukaan roskikseen. Meillä huomaa nyt piharoskiksen olevan paljon tyhjempi kun ennen ja sehän kertoo jo osaltaan paljon sekin.

Metalli ja lasi meillä on kiertänyt jo ennenkin. Niitä ei kerry niin valtavia määriä ja pussit ottavat puolikin vuotta täyttyäkseen. Rakastan kierrättä metallia ja otan talteen kaikenmoiset kierrätettävät. Nytkin makuuhuoneemme lattiaremontin purkunaulat kerättiin tarkasti talteen ja pistettiin tuonne. Tuntuu hassun pieneltä, mutta minulle sillä oli iso merkitys että menivät nyt varmasti oikeaan osoitteeseen.

Ja nyt kun kierrättää näin olen huomannut että se on alkanut vaikuttaa myös ostokäyttäytymiseenikin. Mietin joidenkin tuotteiden kohdalla tarkkaan sitä miten ne on pakattu. Suosin helposti kierrätettäviä ja ylipäätään kierrätettäviä pakkausmateriaaleja selkeästi enemmän ja valitsen usein tuotteita joiden pakkauksen on käytetty vähemmän muovia. 

Nyt kun vaan tuottajat alkaisivat keskittyä myös enemmän siihen pakkausmateriaalin säästämiseen. Markettien hyllyillä kaikenkirjavat pakkaukset kilpailevat huomiosta keskenään asenteella että erottuisivat massasta mitä kirjavampia ovat. Painoväriä pinnat pullollaan kun se olisi minun nähdäkseni just päinvastoin millä erottuisi, sillä ettei olisi niin kirjava. Oletteko koskaan ajatelleet miksi entivanhaiset elintarvikepakkaukset ovat niin viehättäviä? No siksi kun niissä ei ole sitä miljoonaa painoväriä. Aikanaan väri oli kallista ja se piti sillä designilla erottua. Minä ainakin ostaisin paljon mielummin sellaista jossa pakkaukseen ei olisi tuhlattu puolta koko tuotteen valmistusbudjetista.

Kuinkas te? Herättääkö teissä ajatuksia tämmöiset? Lajitteletteko jätteitänne ja/tai vaikuttaako pakkaukset ostokäyttäytymiseenne?  Olisi kiva jakaa mielipiteitä ja kokemuksia kanssanne jos niitä on.

The recycling center in our porch is working very well indeed. After starting we soon noticed that plastic is the one that we recycle the most. It's quite hard to try to avoid it since so many important products are packed in it. Believe me I'd try if there were alternatives.

The second place goes to paper products. Easier to recycle cause to the fact you can flatten them and they don't take so much space. Third place goes to glass and fourth to metal. Both take a lot longer time than the plastic or paper to fill up the drawer.

All in all makes me feel better to recycle like this. I know it's a little thing I do, but I still believe that it will make a difference in saving this world eventually.