perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kesävarasto

Vaikka piha onkin nauttinut sateisen viileästä kesästä ei asukkaat ole ihan päässeet vielä samaan fiilikseen. Kaunis kasvihuoneemme on toiminut pääasiassa rottinkikalusteiden varastona sateisten päivien ajan ja siinä toimessaan tuo onkin saanut olla. Suuret suunnitelmat tilan sisustamisesta kesäänkin vesittyivät sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kauniina päivinä se kuitenkin on vähän väljempi ja viihtyisämpi kun osan kalusteista saa myös ulos.

Asensin askartelemani lampunvarjostimenkin vähän pysyvämmin tänne, se kun ei sateesta myöskään pidä vaan muuttuu paljon painavammaksi aina kastuessaan. Sitkeänä pidin sitä pari viikkoa pihallakin mutta sitten kyllästyin sen päivittäiseen ripustamiseen ja pois ottamiseen ja välillä kuivattamiseen. Kun vielä paikallinen harakkakin rujautti siihen kostean mielipiteensä luovutin ja vaihdoin sen tähän turvallisempaan tilaan.

Kovin paljoa kasvejakaan ei tänä vuonna kasvihuoneessa kasva. Pari ruukkua tomaattia ja yrttiä on ollut ihan tarpeeksi. Ihme kyllä ne ovat ihan viihtyneet ja pian alkaa olla jo satoakin korjattavaksi vaikka öisin tämäkin tila aika viileäksi menee. 

Että tällainen kesävarasto tämä meidän kasvihuone on tänä kesänä ollut, josko se tästä vielä iloksi muuttuisi tai sitten täytyy tyytyä odottelemaan jo seuraavaa, jotta sitten pääsee tämänkin oikein kunnolla kesäpaikaksi laittamaan.

The greenhouse in our yard has basically been a storage for our rattan furniture this summer. Rare are those days when most of the furniture is out and there's room in the green house to sit in. It's mostly been raining this summer and I have wondered why on earth did I have the craving for rattan just this year, plastic would've been so much easier. I also had to move my lamp inside from the rain and bird poo (what the heck for they need to aim at it when there's plenty of other things to poop on). 
Oh well, there's still a couple of weeks of hope left. If there is no summer this year I need to start planning the next one. Sigh.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Iso remontti pienessä mittakaavassa

No nyt tulee karkkia niille jotka siellä ovat jo kauan odotelleet, nimittäin nukkekotiprojektini on vihdoin kaivettu taas naftaliinista. Inspiraatio tähän on ollut todella hukassa viime vuodet, mutta hyvällä syyllä sain senkin kaivettua esille. Tämän pitäisi olla täydellisessä kuvauskunnossa elokuun alkupuolella ja sehän se kuulkaas pisti tähän akkaan vauhtia.

Jotkut kutka tietävät kuinka keskeneräinen tämä itse talo on voisivat kuvitella että tässä pieni kiire saattaa tulla, mutta kun melkein kaikki on jo mietitty valmiiksi ja materiaalitkin ostettu silloin aikoinaan, ei tämä vaadi kun tekemistä ja se ei itsellään kyllä kauaa ota.

Aloitin yläkerrasta pojan huoneesta. Ensin pohjamaalasin katot ja seinät, sitten leikkasin ovi- ja ikkuna-aukot ja sen jälkeen pääsikin jo tapiseeraushommiin.

Kun tapetti oli kuivunut aloin  mallailla listoja paikoilleen. Vielä en pääse noita kiinnittämään kun lattiapinta täytyy laittaa ensin, mutta leikkelinpä kaiken valmiiksi kumminkin. 

Kun vielä kattolistat ja ovi laitetaan karmeilleen niin tästä ei puutu kun sähköt ja huone on valmis sisustettavaksi. Ja sitten seuraavan kimppuun.

My 60'sstyle barbiehouse has been standing still in the cabinet until I had to force myself to finish it to a state it can be properly photographed. A good reason to find that long lost inspiration. I already know what to do, everything has been planned long a go and I have most of the materials too, so it's basically just manual labor. I started from the smaller bedroom upstairs. Undercoat on, cut the holes for the door and the window, applied wallpaper and started putting on the baseboards. Not long till this looks good.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ihan vaan makkaralla

Innostuin tässä eräänä sateisena päivänä tekemään spontaaneja keramiikkajuttuja makkaratekniikalla.  Minulla oli nurkissani lojunut yksinäinen kahdeksan kilon saviköntti kaunista ruskeaa keramiikkasavea jonka päätin käyttää kokonaan pois. Ajatus oli että teen sellaisella asenteella, että tuli mitä tuli, niin tykkään niistä silti ja se se vasta kuulkaas hauskaa oli. Ei paineita tekemiseen.

Kun on niin kovin pitkään tehnyt vain muille ja eri tekniikalla, oli tämä itseasiassa kovin vapauttava kokemus tehdä vain itselle ja vähän jännääkin kun ei voinut aloittaessaan olla ihan varma mitä siitä sitten tulikaan. Aloitin tietysti oikein isolla ja siinä tehdessäni mietin että jokin vaasi tai ruukku voisi siitä tulla.

Ja sitten kun se oli siinä pisteessä että se olisi voinut olla valmis, muutinkin mieleni ja tein siitä vähän erilaisen.

Ja lopputulos on ihan hillittömän hauska, tuollainen iso ja oikein pullea kannu. En tiedä vielä tuliko tästä käyttökelpoinen kaatokannuna koska on niin suuri ja painava, mutta ainakin se on erikoinen ja varmasti näyttävä koristeena tai kukkamaljakkona. Ei lainkaan huono se.

Sillä samalla vimmalla muotoilin myös tällaisen kaksikorvaisen kupon koska keksin että tarvitsen tällaisen paistolastoilleni hellan vierelle. Onnistui aika hyvin myös vaikka itse sanonkin.

Ja kun kerran niin hyvin vauhtiin pääsin niin rullasin sitten loputkin savet makkaroiksi ja tein pari kukkaruukkua mukaan, rennolla otteella nekin. Ajattelin että koska tämä savi palaa kauniin vaaleanruskeaksi en lasittaisi näistä ulkopintoja ollenkaan, sisäpuolet vain. Näin ne jäisivät rouheamman näköisiksi ja ehkä, jos onni suo patinoituisivat sitten vuosien saatossa vähän itsekseen.
Mutta nyt ne saavat ensin kuivua muutaman viikon ennen kun polttoon pääsevät.

Jos sinulle heräsi inspis päästä iskemään kätesi saveen ja antaa luovuutesi viedä tai opetella tekemään itse astioita tai jotain muuta niin Ikituuli keramiikkastudio Tuusulan Jokelassa on avoinna ihan koko kesän. Soittoa vaan sinne Hennalle niin pääsee tekemään. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä lämpimästi suosittelen, siellä on upeat, isot ja valoisat tilat ja maailman mukavin opettaja. 

On a rainy day I decided to use a bag of brown clay I had lying around. I didn't plan much just wanted to see what my inner creativity could produce. I had such fun making these and I really like what I produced. Now they just have to dry for a couple of weeks until I get to take them to the kiln.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Vähän rokkia, kantria, rottinkia ja peltiä

Markkinoilta ostettu haitarilamppu löysi heti paikkansa keittiöstä. Tuossa kohtaa tarvitaan talvisin kukkavaloa ja mikäs sen kauniimpi kuin tällainen ihana vanha peltilamppu. Vielä arvon että pitäisikö tuo kullanvärinen johto vaihtaa valkoiseen samalla kun siitä sähköt uusitaan, mutta muuten en aio sen patinaan enempiä kajota. Se on just hyvä noin.

Bambukoritkin ovat niin viehkeät ikkunan vierellä. Ja hoksasin juuri että erittäin näppärätkin. Meillä on keittiössä niin vähän laskutilaa että hedelmäkulhot ovat aina pöytäpintaa täyttämässä, mutta nyt nekin saavat olla omassa paikassaan ja vieläpä näin nätisti.

Keittiöön on eksynyt myös yksi uusi ostos joka oli ihan pakko saada vaikka paikkaa ei juuri sillä hetkellä mieleen tullut, nimittäin tämä vanha rottinkijakkara. En vain voinut vastustaa sen olemusta. Katselin sitä parisen viikkoa kun välillä Joken ostossa ja myynnissä piipahdin ja kun sen vielä kolmannenkin kerran käydessäni siellä näin, oli se ihan pakko ostaa omaksi.

Ja nyt täällä keittiössä se näyttää niin hyvältä että tykkään siitä vieläkin enemmän, toimii täällä vaan niin sujuvasti.

Ja muita korejakin on alkanut tupsahdella lisää. Tämä löytyi tänään paikalliselta kirppikseltä kahdella eurolla ja on heti varsin kätevä sekä nätti tuossa pöydällä kastelukannun ja yrtin alla.  

Että hyvin toimivat uudet ostokset, varsin tyytyväinen saa löytöihinsä olla. Tyylejä on kyllä sekaisin useita erilaisia, on rokkia diner-tuolien muodossa, kantria puupöydässä, rottinkia rentoutta tuomassa ja tehdastyyliä peltilamppuineen, mutta silti kaikki toimivat  keskenään ja kokonaisuus on oikeasti aika lämminhenkinen.

The scissor lamp found it's place by the kitchen window. It'll be ever so handy (and pretty!) there in the winter when my plants need some extra light. 
The bamboo hanging basket is also very handy, saves up the much needed counter top and table space when I can store my fruits there.
I also have bought a cute old rattan stool and a small basket on the table. I think those two makes this eclectic room look a little more relaxed now.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Aivan täydelliset löydöt

Ja nyt se postaus niistä löydöistä Fiskarsin ja Billnäsin antiikkipäiviltä. Ensinnä Fiskars, sieltä oli aivan pakko ostaa maailmankauppa Kirahvista tämmöinen ihastuttava naruamppeli bambukoreilla. Siis aivan pakko.

Tuijottelin noita erilaisia amppeleita jo kaukaa ja kun selvisi että sieltä saa kasata itselleen juuri mieluisan oli ostopäätös jo syntynyt. Olisin oikeasti halunnut tosi ison ja kolmiosaisen, mutta kun en keksinyt sille paikkaa kotoani niin ostin pienemmän kaksiosaisen. Hyvä päätös koska se sopii taloudessamme ihan mihin vaan. Nyt aluksi laitoin sen keittiöön jossa se näyttää hyvin kesäiseltä ja ihanalta.

Sitten matkalla piipahdimme myös Inkoon aseman kirppiksellä joka oli niin ihanan sympaattinen ja täynnä hyviä löytöjä ettei sieltäkään tarvinnut tyhjin käsin pois lähteä. Nämä kolme ihastuttavaa pientä saippuakivestä tehtyä afrikkalaista ruukkua lähtivät matkaani sieltä. 

Ja se ehdottomasti paras löytöni koko reissulta oli tietysti tämä haitarilamppu jonka bongasin Billnäsin Ruukki-kirppiksen pihan myyntipöydästä. Olin taannoin laittanut tällaisen tässä värissä tilaukseen maailmankaikkeuden sekatavarakaupasta ja nyt se tupsahti sopivasti eteeni.

Eli oikein oli onnistunut road trip myös löytöjen osalta. Ja nyt kun tätä tavaraa taas tulee ovista sisään lähtee sitä myös toista kautta ulos. Olen huomenna 9.7. menossa Järvenpään Vanhankylänniemen sunnuntaikirppikselle pienen romulastin kanssa klo 10-13. Tulkaahan kurkkaamaan jos sieltä jotain aarretta itsellenne löytäisitte.

My findings from the road trip are here. A cool bamboo hanging basket, some african handmade soapstone jars and an accordion lamp. Needless to say I'm very, very pleased.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Fiskars & Billnäs

Lähdimme Parolan aseman Katjan kanssa pienelle road tripille ja ajelimme Fiskarsin antiikkipäiville. Kummallekin eka kerta noissa maisemissa, jotta pitihän sinne nyt kahden kirppishirmun päästä hurvittelemaan näille perinteisille ja kuuluisille vanhain tavarain markkinoille.

Perille päästyämme olivat sadepilvet juuri avanneet hanansa ja tilaa oli sen vuoksi hyvinkin riittävästi tutustua tapahtuman tarjontaan. Kuvaaminen sen sijaan jäi hyvin vähälle ja rajoittuu vain näihin muutamaan nopeasti napattuun räpsäisyyn.

Miljöö oli kaunis ja myyjiä oli avoimella markkinapuolella runsaasti. Tavaraa oli paljon ja monenlaista ja hinnat sen mukaisesti kalliista vähemmän kalliisiin. Itse tapatumapuolella oli hallissa hintataso jo selkeästi kovempi eikä siellä tällaiset romuhamsterit juuri jaksaneetkaan kauaa sadetta pidellä vaan päätettiin siirtyä seuraavaan kohteeseen, eli Billnäsiin.

Billnäsin perinne- ja antiikkipäivillä alkoi vihdoin aurinkokin paistaa ja tuttujen myyjien kanssa rupateltuamme päästiin oikein kunnolla tutustumaan tarjontaan joka olikin täällä paljon meitä miellyttävämpi.

Koukkasimme vielä ennen tätä kohdetta hieman etäämmällä, pari kilometriä ruukin suuntaan olevalla markkinapaikalla. Siellä ei kovin montaa myyjää ollut, mutta löytöjä tehtiin ja todettiin että kannatti ehdottomasti poiketa. Mottomme reissulla oli että aina kun jossain joku paikka näkyy niin sinne mennään ja melkein ihan jokaiseen sitten mentiinkin.

Tunnelma oli oikein iloinen ja kuten kuvasta näkyy ei täältä(kään) tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Tämä tapahtuma on pienempi kuin Fiskarsin, mutta ainakin meidän mielestä parempi. Hintataso oikein kohdillaan ja tarjontaa ihan joka lähtöön. 

Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä paikallisessa erittäin viehättävässä antiikkiliikkeessä pikavisiitillä joka venähtikin sitten vähän pidemäksi kun valikoimassa oli niin hyvää ranskalaista antiikkia ettei pois olisi malttanut lähteä. Aika vaan alkoi loppua tältä päivältä ja kotiinkin alkoi mieli tehdä kun koko päivän oli viettänyt tolpillaan taapertaen.

Kaiken kaikkiaan oikein mieluisa reissu jos haluaa kerralla kunnon annoksen antiikkia ja vanhaa tavaraa upeissa miljöissä. Sisustusmaanikko suosittelee lämpimästi kaikille niille jotka eivät vielä ole käyneet.

Ja niistä löydöistä mitä minä tein, teen teille ihan oman postauksen sitten seuraavaksi. Ensin otan kuitenkin hyvät yöunet ja saattaa olla että vähän laiskottelen vielä sen päälle.

Visited the antique fairs at Fiskars and Billnäs today with my friend Katja the author of the blog Parolan asema. Great trip with the best company. Beatiful views and good finds is what made this the most  perfect day for the both of us. 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Se mänty

Muistattekos vielä kun männä syksynä täällä kerroin kuinka huolissani olin tonttimme rajalla olevasta männystä ison vesiremontin rouhiessa tiestömme uuteen uskoon? Aloitin oikein kampanjan puun suojelemiseksi ja sain kuin sainkin kaupungin puolelleni ja mänty sai luvan jäädä paikoilleen, tosin työmiesten isojen epäilysten kera, että se tuskin siitä möyhennyksestä hengissä selviäisi.

Noh, pahaltahan se välillä näyttikin, kuten tässä kuvassa viime syyskuun lopulta, mutta työmiehet olivat kilttejä eivätkä suotta puuta murjoneet koneillaan ohi mennessään. Oksiakaan ei katkennut juuri lainkaan.
Tässä on kaivettu ja räjäytelty ja kuvanottohetkellä jo takaisin täyteltykin. Sanoivat että viimeistään sitten kun tuo lyhtypylväs tuosta kaivetaan, niin sitten menisi männyltä kyllä juuret. En suostunut kuuntelemaan moista vaan lujasti uskoin että ei ne siellä lyhtypylvään juurella mene, vaan enemmän meidän pihan puolella. Ja niin pylväs poistettiin ja mänty jäi ja sitten tuli lumi.

Talvella kuitenkin vähän jännitin, että mitenköhän tässä käy. Siitä kun ei ottanut selvää että onko se kuinka ottanut selkäänsä remontista, mutta sitten saapui kevät ja kesä. Asfalttimiehet kävivät laittamassa uuden pinnan tiehen ja puutarhurit istuttivat nurmikon männyn alle.

Ja mänty se on kuulkaa ihan voimissaan. Kasvatti oikein komeat uudet versotkin, ei se nähtävästi ollut moksiskaan koko remontista. Oikein hyvillä mielin ollaan täällä nyt. Mänty on paikoillaan, remontit tehty tiellä ja kaikki hyvin. Tuossa se saa nyt kasvaa niin ylös kun tahtoo ja me toivon mukaan saadaan katsella sitä kun se niin tekee.

The pine tree that I managed to save last year from being knocked down is alive and well. It looks like it didn't even notice something dramatic happened around it. I'm happy it's still there, since I've known it since it was a baby. I hope I live long enough to get to see a bit of it's adulthood too.